Pentulaatikko tervehdys!

Niin se vain aika rientää ja huomenna pennut ovat jo kolmeviikkoisia!

Aina itseä jaksaa yllättää miten nopeasti pennut kehittyvät!

Kaikki pennut ja emä voivat hyvin ja pienille maito maistuu yhä erinomaisesti! Huomenna pääsevät maistelemaan jo jauhelihaakin.

Pentulaatikon ulkopuolellekin on alettu tekemään tutkimusmatkoja. Pienet jalat vahvistuvat ja askelet saavat varmuutta joka kerralla.

Nimien kohdalla inspiraatio tuli siitä että olemme nyt asuneet maaseudulla noin vuoden ja nämä pienet ovat ensimmäinen täällä syntynyt pentue.

Tytöt ovat löytäneet jo kodit, toinen tytöistä jää minulle itselleni ja toiselle on löytynyt sijoituskoti. Pojille on jo jonkin verran kyläilijöitä sovittuna. Ilmoittelen täällä sivuillani, jos pojille ei vielä omia koteja näistä katsojista löydykään.

 

Maitobaarilaiset 

Piika

Ruustinna

Renki

Pehtoori

Torppari

Tuhinaa ja ininää

Pentulaatikosta kuuluu ininää, tuhinaa ja maiskutusta. Välillä emon tyytyväinen huokaus.

Iina aloitti synnytyksen valmistelut torstaina 12. päivä, mutta nopeasti huomasin, että yö-hommiksi taitaa mennä asiat.

Näinhän siinä sitten kävi ja ensimmäinen tyttö syntyi noin kello kolme perjantaina 13.päivä. Noin kuuden tunnin urakoinnin jälkeen pentulaatikossa vikisee kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Kaikki ovat mustia vaalein ja valkoisin merkein. 

Olen todella onnellinen, että synnytys sujui erittäin hyvin, kahden pennun jälkeen oli aina hieman pitempi tauko, mutta tahti ei missään nimessä ollut huono! Heti alusta alkaen Iina myös hoiti pentuja mallikkaasti, onhan tämä kokenut emä, mutta se ei ole mikään itsestään selvyys vaikka aikaisemmin asiat olisivat sujuneet hyvin. 

Pentusia!

Saimme ihania uutisia tänään kun kävimme ultrassa! Iinalle ja Rollolle odotettavissa pentuja toukokuun puolenvälin tienoissa! Näin ollen uusiin koteihin pennut pääsisivät lähtemään heinäkuun puolivälissä!

Haaveissa pentuja!

Hiljaiseloa on vietetty pitkän ja runsaslumisen talven yli mutta viimein pääsen jakamaan mukavia uutisia: Meillä on toiveissa pentuja keväälle!

Iina kävi tapaamassa hurmaavaa Rolloa, ja toiveissa olisi, että saisimme pieniä suomenlapinkoira vauvoja toukokuulla. Pentue varmistuu, kun käytän Iinan ultrassa noin kolmen-neljän viikon kuluttua.

Iina on ollut emänä jo useammassa pentueessa ja onnistuessaan tämä pentue on ehdottomasti Iinan viimeinen. Jos pentue ei toteudu, en Iinaa enää uudestaan astuta.

Iinasta minulla onkin oma sivustonsa, josta tyttöön pääsee tutustumaan, mutta voisin sen verran tässä Iinasta kertoa, että Iina on ollut aina todella ihana ja tasapainoinen narttu, sekä luonteeltaan että rakenteeltaan. Siltä löytyy sinnikkyyttä ja sopivasti omaa tahtoa, mutta se on myös äärettömän kiltti ja nöyrä ihmiselle. Kotilaumassamme Iina onkin ehdottomasti koirien kesken johtaja, mutta myös sellainen tyttö, jota uskaltaa pihaan päästää vapaaksi, sillä tietää, että käskyt harvemmin menevät ohi korvien.

Iina on joka suhteessa hyvin lähellä ihannettani siitä, millainen suomenlapinkoiranartun kuuluu olla.

Sulhaseksi Iinalle saimme Nuotioretken Áirohopmirin eli tuttavallisemmin Rollon.

Rollossa minua kiehtoi suvun lisäksi, Rollon itsensä ja lähisuvun terveys. Rollolta suvusta löytyy silmäsairaus kaihia, mutta jokaisessa yhdistelmässä on aina omat riskinsä. Rollon emän takaa nimittäin löytyy samoja koiria kuin oman kantanarttuni Pihkan taustalta. Lisäksi minulle on tärkeää ylläpitää rodun monimuotoisuutta, joten myös sukusiitosasteella on minulle merkitystä.

Luonteensa puolesta Rollo vaikutti aivan ihastuttavalta herrasmieheltä, mitä nyt lyhyellä tapaamisellamme pääsin herraa arvioimaan. Siksi pyysinkin Rollon kotiväen kertomaan millainen mies kotioloissa on.

Sijoituskodin kertomaa Rollosta: ”Rollo on äärettömän kiltti koira, joka tulee toimeen kaikkien kanssa. 4 vuoden aikana Rollo ei ole kertaakaan murissut kenellekään. Kotona Rollo tykkää rauhoittua nukkumaan sohvalle ja aina välillä täytyy herätä leikkimään lempi lelullaan, koalalla.

Rollo on kovin perso herkuille - etenkin kaikki lihaisat herkut menee alas samantien. Tämä onkin toiminut hyvin kouluttamisessa, motivaatio on aina kohdallaan kun on nakkeja tarjolla! Rollo tykkää myös tehdä paljon nenällään töitä ja tämän takia lenkit menevätkin hieman hitaasti kun maailma on niin täynnä hyviä hajuja.

Rollo on kaikenkaikkiaan todella helppo koira ja rakas perheenjäsen, joka haluaa olla mukana perheen touhuissa.”

Rollon terveystuloksia:

Silmät: Terveet (19.8.2020)
- prcd-PRA - genotyyppi : A, terve

Lonkat: B/B
Kyynärät: 0/0
Selkä:
selkä nikamien epämuotoisuus - VA0 (normaali), lukumäärä: 0
selän spondyloosi - SP0 (puhdas)
välimuotoinen lanne-ristinikama - LTV0 (normaali)

Pompentauti: Terve
Degeneratiivinen myelopatia: N/N eli terve

Kaikki Rollon kuvat sivustollani on ottanut Jenni Salonen.

Kevättä kohti

 Kaikki pennut ovat löytäneet omat uudet kodit ja muuttaneet jo maailmalle. Seuravaa pentue aikaisintaan vuoden kuluttua, todennäköisemmin kahden vuoden kuluttua.

Pentu-uutisia

 Iinan ja Hikan pennut syntyivät 28.1.21. Pennut ja emo voivat hyvin. Lisää tietoa pennuista kun tilanne tasaantuu. Kyselyitä pennuista on tullut paljon.

Pennuista kaksi on narttua ja yksi uros.

Synnytys sujui hyvin ja Iina on hoitanut pennut konkarin tavoin. ❤️

Pennut 2021, Isän esittely

Ikijään Justiina x Suopunkitytön Suomipoika

Iinan kuva: Ritva Jokela; Hikan kuva: Ari Oikarinen

Ikijään Justiina eli Iina on astutettu Suopunkitytön Suomipojalla eli Hikalla.
Pentujen odotettu syntymäaika on vko 4/5.

Pentueen sukusiitosaste 8.sukupolven mukaan 0,88% ja sukukerroin on 0,74.

Pentue KoiraNet-jalostustietojärjestelmässä.

 

Tietoja isästä:

Nimi: Suopunkitytön Suomipoika ”Hikka”

Syntymäaika:  16.4.2017
Rekisterinumero: FI28875/17

Väri: Musta vaalein merkein

Terveystiedot:

Silmät: Terveet (Tutkittu 11.9.2020)
Lonkat: A/A
Kyynärät: 0/0
(Polvet: 0/0, Tulos vanhentunut 21.9.2020)
Kivekset: Normaalit

Näyttelytulokset: FI, NO, EE MVA (Suomen, Norjan ja Viron muotovalio)

Kopioituna kasvattajan/omistajan sivuilta

” FI NO EE MVA Suopunkitytön Suomipoika " Hikka" asuu Maijun luona Värriöllä. Hikka on pääsääntöisesti kotikoira, joka kulkee mukana kelkkaillessa, pilkillä tai mihin milloinkin koko perhe on menossa.

Hikka on luonteeltaan helppo, miellyttämisen haluinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva, ihana nuori herra. Hikan kanssa on helppo kulkea ja reissata, se ei paljon maailman menosta hötkyile. Hikan kanssa Maiju harrastaa näyttelyitä, paimennusta ja karva-kaveri toimintaa.”

 

Oma vaikutelmani Hikasta oli täsmälleen samanlainen kuin omistajan/kasvattajan kertomus omilla kotisivuillaan. Hikka oli heti ensi tapaamisella todella avoin ja ystävällinen. Erittäin hyvin koulutettu ja kuunteli omistajaansa, vaikka paikalla oli astutusta varten tuotu narttu. Rakenteeltaan ja luonteeltaan Hikka oli siis todella ihanteellinen suomenlapinkoira. Olenkin itse kuvaillut läheisilleni Hikkaa, että aivan kuin Iina mutta uroksena.